Balsamia haavoihin Barcelonan matkaajille

Ei pojjaat tienneet aamulla lähteissään, että ovat iltapäivällä
Lapinpolttajien maassa. Ei ollut vika lentoyhtiön tahi sään, syynä
se kun Helsinki-Vantaan vehkeet levisi. Levisivät sen verran pahasti,
että tsekkaus hoidettiin käsin loppuun. Siitä hyvästä olimme
reilun tunnin lähdössä myöhässä. Fiksuina matemaatikoina
tiesimme, että puolen tunnin vaihtoaika Riikassa tai Riiassa ei tule
riittämään ja homma tulisi pissimään.

Latvian pääkaupunki kylpi lumessa ja pääsimme perille reilun tunnin
myöhässä. Ei muutakuin jännittimään milloin ja mistä ja miten
pääsisimme kohti Parseloonaa. Se oli pikainen toimitus kun Ljudmila
antoi meille uudet liput. Suuntana München ja sieltä Luftfaffella
Parseloonaan.

Näpsäkät lento- ja vaihtoajat, perillä olisimme noin 3 tuntia
alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Ei paha näinä aikoina.

Joo siellä Helsingissä on säästötoimet purreet ja tsekkauksessa &
boordauksessa vain 1 hlö töissä. Ja ruuhkat sen mukaiset. Kaukana on
ne ajat jolloin homma toimi ja matkatavarat kulkivat. Ei jäätyneet
silloin kenenkään Huskyt tai Fifit ruumassa. ISS hoitaa asiat nyt
tyylillään... Tule apuun Anja!!!

Sai A eilen uuden lelun eilen ja sen hän on nyt näköinenkin. Pussit
silmien alla ja ranne p...kana. Sen siitä yltiöpäisestä pallon
vatkaamisesta saa. Olisipa kyllä pitänyt ottaa teille videon
pätkää eilen, kun A oli tosi toimissa. Paremman puutteessa voitte
katsoa Youtubesta "powerball", juu ja se kreikkalainen versio. Vatkaa
sitä palloa, Vatkaa!!!

Niin siellä oli siellä Riiassa tai Riikassa sen verran vaihtoaikaa
kaiken paperworkin jälkeen, että ehdimme ottaa balsamia haavoihin. Ja
helpottihan se! Niin pitäisikö se sanoa Riikassa vai Riiassa. J poika
sai aikanaan puhelimessa luennon, että se pitää sanoa Riiassa.
Sattui joku Kiiminkiläinen tiukka nutturainen luokanopettaja
linjoille. Taisi se nuttura olla sen verran tiukalla, että hänen teki
mieli lähteä nutturan löyhennysmatkalle Latvijan pääkaupunkiin.
Naapurin Birgette oli kertonut, että on siellä komioita Igoreita,
komioita ovat siellä. Ei auttanut muu kuin Kiiminkiläisen
luokanopettajan ottaa ja lähteä Latvijan pääkaupunkiin.

Voi Lapinpolttajat!!! Oli sitten Münchenissä taas maalle ominaiseen
tapaan niin totella tiukat turvatarkastukset. Derrickit vihreissä
uniformuissaan tappelivat siitä, että kuka saa ottaa lähempään
tarkasteluun A:n putket. J:n reppua pyöriteltiin kolme kertaa
hihnalla. Juuh, ei oo helppoa ei. Toistaalta vietettyämme pari tuntia
tuossa ihanassa maassa aloimme tottua siihen, meille kävi siis kuin
jääpuikolle ahterströmissä. Juuri kun siihen alkaa tottua se sulaa
pois.

Parhaillaan olemme Sveitsin yllä ja noin tunnin päästä olisi
tarkoitus olla perillä. Sanoi tuo el capitono, että 17 astetta olisi
lämpöä. Melkein kuulemme tänne yläilmoihin kuinka ilmakuivatut
kinkut sekä herkulliset oliivit huutelevat nimiämme. "A ja J
täällä on hyvät läskit tiskissä, missä viivytte, tulkaa pian" -
huutaa eräskin viime marraskuussa menehtynyt Elmer-sika, joka tätä
nykyä rötköttää paloiteltuna tapasteriassa ja odottaa meitä.

Kanssamatkustajia riittää sitten kyllä joka lennolle ja niemen
notkelmaan. Niin se kun tuo Latvijan pääkaupungista kun lensimme oli
toisella puolella käytävää Ursula pahassa nuhassa. Nenä oli
punainen ja se vuosi, kuin 6 kolmekymppistä impiä puolukkametsässä.
Sattuipa nuhanenän vieressä ja edessä olevan 4 hysteeeristä
itänaapuriamme. Hälyyttivät stuertin paikalle kysymään
nuhanenältä onko hän possuflunssassa. Ursula sanoi vilustuneensa ja
ei syytä huoleen, stuertti kyllä uskoi tämän, mutta tämä nelikko
oli kauhuissaan. Kulmakarvojaan nyppineen stuertin oli haettava
maskeja paikalle, jotta nelikko rauhoittuisi. Ursula reppana joutui
pitämään maskia naamallaan ja r...ät olivat tyytyväisiä. Ei
muutakuin kultahampaita kiilloittamaan sanoi Sergei ja niin kaivettiin
kiilloitustarvikkeet laukuista.

Perillä ollaan! Pysykää taajuudella!!
A y J