Mistä maailma on tehty?

Hyvää tämän vuosikymmenen viimeistä päivää! Aiheesta ja
ajankulusta voisi jauhaa vaikka kuinka ja paljon. Mutta emme viitsi
sille linjalle lähteä, koska se muistuttaisi meitä liikaa
vanhenemisesta. Vanhukset ne monasti tai lähes aina muistelevat
menneitä. Siihen sortuu välillä itsekkin, mutta jos nyt kuitenkin
muistaisi sen, että nuoriahan tässä vielä ollaan. Turhaan niitä
meinneitä muistelemaan, ei menneitä kannata muistella. "Ei mennyttä
voi muuttaa ei eilispäivää takaisin saa..."

Kiitos, että olette jaksaneet kommentoida aktiivisesti. Toivoisimme,
että lisäisitte kommentoinnin määrää reilulla sadalla
prosentilla. Niin saadaan ennätykset rikki kommentoinnissa. Tanjuu
tanjuu.

Olemme juuri hetkellä tällä Montjuïcin huipulla. Sen
linnoituksella. On taas niin komiaa maisemaa, nyt näkyy meri ja
satamat hienosti täältä ylhäältä. Telefèric eli ihmisakvaario
vaijerin nokassa toi meidät tänne korkeuksiin.
Kuvamateriaalia on jälleen tulossa, jahka pääsemme Reginan luo.
Näkyyhän se tuo City of Parseloonakin täältä komiasti ja
vastapäisellä kukkulalla rötköttää Tibidabo.

Ne on nuo wifi-huoraukset hakusassa tässä kaupungissa. Monet on
olevinaan ilmaisia, mutta kusetpaskat salasanaa ne vaatii. "Sydän
vaatimalla vaatii, vaatii kulkemaan..."
Mutta onneksi Regina on lähellä kotoamme. Ja jossakin sincityissä
wifi-huoraukset onnistuu joka kulmassa ja notkelmassa. Eläköön
Regina!!

Niin haettiin jälleen tänäkin aamuna piparilatet mukaan ja matkaan,
vieläpä suurinta kokoa. Mutta ei niitä sitten saanut ottaa mukaan
onnikkaan. Oli ne juotava sitten nopeasti onnikan edessä ja sitten
vasta Jorge suostui antamaan meille kyytiä. Ei voi kahvia juoda
bussissa, juoda ei voi.

Vaan paistaa se aurinko tänäänkin, pienen pilviharson takaa. On se
lämmittävä kevätaurinko kohta Suomessakin. Huomenna voidaan sanoa,
että ensi kuun jälkeen on maaliskuu. Miettikääpä sitä
palleroiset!! Voi sitä kevään tuoksua, lumen sulamista ja pitkiä
valoisia päiviä. "Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa..".

Se kunkin puollustettava omaa linnoitustaan kuin kansallispukuisten
eläkeläisten työttömyyskorvauksiaan. Puollustettavaa sitä
tässäkin kylässä on ollut, tuolla tykillä ( kts. kuva) ne on
pitäneet Navajot loitolla. Välillä koettiin epäonnistumisia ja
välillä otettiin voitonmaljoja. Se on ollut elämä jo aikoinaan
ylä- ja alamäkiä. "Tätäkö elämä on, päivästä päivään
suuri kello vai soi ja pyörät pyörii eikä loppua näy".

Sitten se tuli! Iltapäivä toi tullessaan sinisen pilvettömän
taivaan ja lämmön yli kahdenkympin. Kyllä kelpaa vuotta vaihtaa
näissä olosuhteissa. Lounaaksi bocadilloja vuoren huipulla auringon
paisteessa, voi voi kivitaskut sirittivät taustamusiikkina. "Life is
life...". On se kyllä oikeastaan ihan kuuma kun tässä auringossa
istuu ja blogia hakkaa, kuuma on.

Meillä on tänään se etu, että saamme elää vuotta 2009 tunnin
pidempään kuin te. Vai onko se etu teillä, että pääsette
elämään vuotta 2010 tunnin aikaisemmin? Onko meidän vuotemme 2010
sitten tunnin lyhyempi kuin teidän? "Kuka voisi kellon seisauttaa ja
ajan pysäyttää?".

Meinasin pitkään etten tästä kestoaiheesta jauhaisi, mutta pakko se
on. A putkineen herättää ihmetystä, on sitä putkea silmäiltävä
tarkasti ja tuijoteltava. Ei kanssa eläjät voi keskittyä mihinkään
muuhun kuin An putkeen. On se kyllä universaali ihmettelyn aihe,
putkia on verrattava. Tai sitten se mitä A kuvaa sitä on muidenkin
mukamas kuvaaajien alettava läiskyttämään. Juuri tässä
Lapinpolttaja Kertrut apinoi Aa kun hän kuvasi komioita
lattiafikuureja. Piti Kertruutinkin päästä samoille apajille. Mikä
tässä nyt on niin kummallista? On mies, putki ja omat kiinnostukset.
Miksi muiden tarvisee apinoida? Eikö kukin voisi elää omaa
elämäänsä ja ottaa omanlaisensa teoksen kortille. Ei mene tätä
jakeluun, ei mene. "Suurin apinamies kenties".

Miksi auringosta ja lämmöstä nautitaan niin paljon? Aina puhutaan,
että olisipa lämmintä ja paistaisipa aurinko. Myönnetään
myönnetään, että itsekkin niitä halajamme. Onko kovalevymme
ohjelmoitu niin, että vain lämpö ja aurinko tuo hyvän mielen?
Miksi? Voisiko olla niin, että vesisateesta ja kylmyydestä
pitäisimme? Ai että jos olisi niin, että nauttisimme plus yhden
asteen lämmöstä, vihmovasta tuulesta ja räntäsateesta. Ei
lähdettäisi enää Kanarialle, kuramatkat Saarivaltioon olisi
muodissa. Matkalle lähdettäessä oikein toivottaisiin, että
sataisipa perillä oikein kunnolla. Ja sitten jos perillä paistaisikin
aurinko olisi loma pilalla. Ei kehdattaisi naapureille kertoa, että
koko loman ajan paistoi aurinko ja oli hellettä. Rusketusta
yritettäisiin peitellä vaalentavin voitein, ettei kukaan vain
huomaisi, että on saatu aurinkoa. Millainenhan maailma olisi silloin?

Aurinko voittaa,
Boys from the sun