Joskus sitä vettä on vaan ostettava

Eilinen meni niin nopiaan, että Parseloonan turuilla ja toreilla ei
ollut jostain syystä aikaa blogin kirjoittamiseen.

Nyt ollaan matkalla Parsesta kohti Latvian pääkaupunkia. Ja ollaanhan
sitä taas reilu tunti myöhässä. Vaihtoaikaa paperilla meillä on
tunti, että katsotaanpa vielä miten tämä lauantai tästä kehittyy.
AirBaltic mainostaa, että 94% lennoista on myöhästymisissä 15
minuutin marginaalin sisällä. Pitäisi siis lotota, kun ollaan tuossa
6% porukassa, jälleen. Sanottakoon, että ne tulomatkan härdellit ei
johtuneet tästä virmasta. Hyvin hoitivat muutokset ja leppoinen oli
tunnelma. Mikä lie pelikaani lentänyt turbiiniin vai paarmako on
mennyt kapteenin suuttimeen, kun nytkin myöhästellään? Ei saatu
tarkempaa meriselitystä.

Tiedätekkö sen ilmeen mikä peuralla on auton valkokeilassa? Silmät
pyörii, pää pyörii ja ei tiedä mihin sinkoilisi. Mutta sinkoiltava
on joka tapauksessa. Edessäni istuu juuri sellainen naisimmeinen, se
on kyllä kivvoo seurata, kun hän ei tiedä mihin katseensa suuntaisi.
Ihan kuin tässä lentokoneessa olisi rajattomasti mahdollisuuksia
poukkoilla ja paikallaankin pitäisi istua. Tainnut jäädä
rauhoittavat kotio tai jäänyt päivän höpöheinät polttamatta.

Ehkä hän on menossa Latvian pääkapunkiin luennoimaan uudesta
"puhdas neula lapselle" kamppiksesta. Ei enää mitään puhtaita
elämiä, se on niin yesterday. Katulapsia Latviassa riittää ja on
huolehdittava, että heillä on riittävästi puhtaita neuloja. Mitä
lie katulapset neuloilla tekevät? No ompelevat pipoja ja villasukkia,
joita voivat alakuloisin silmin myydä ylihintaan turisteille.
Tietenkin! Likaisista neuloista saa kupan tai tippurin, ei ole
hääviä se. Hyvää työtä on tuo edessäni istuva "peura
ajovaloissa" menossa tekemään, vaya con dios!

Ykkösluokan verhon takaa kurkkii Igor poika tänne rahvaanosastolle.
Isä on käskenyt häntä katsomaan miltä rahvas näyttää. "Ja katso
nyt pikku Igorini kuinka rahvaalla on vähän tilaa ja haisevatkin he
pahalta". "Otetaan me lisää ilmaista hapankaalia, sitä on tarjolla
niin paljon kuin jaksamme vain syödä". Hyvähän se on aloittaa
varhaisessa vaiheessa kertomaan luokkaerotteluista lapselle. Näin
niitä narpakyymiä tehdään!

Tunti tultiin myöhässä Latvian pääkaupunkiin. Josta lentomme
Helsinkiin oli myös toista tuntia myöhässä. Notta nyt istutaan
business classissa kohti Hessoo. Olivat menneet ja jotenniin sössinnä
meitin paikat. Tsekkauskone kertoi meidän käyttäneet liput jo KLMn
lennolla.

No näin tietennii. Myö oltiin hypätty aiemmalta lennolta
Amsterdamissa pois ja tultiin sieltä KLMllä Rikuliin. Joo katottiin
kartasta, että ollan Damin yllä ja painettiin pysähtymisnappia.
Pihteinen sentään, että jäätiin siitä kiinni! Yritettiin olla
nopeita, mutta ei auttanut. Joo ei täällä rahvaat saa busineksen
tarjoilua, ei oltu maksettu vissiin riittävästi lipuista. Mäne ja
tiijä! Onko se ikinä mikään riittävästi? Ei ainakaan tästä
matkailusta saa koskaan riittävästi. Aina se on kova polte lähteä
maailmalle. Vielä sekin, että mitä usemammin käy sitä ennemmän
menokenkä vipattaa. Jonain päivänä saa taas pakata kamat ja
lähteä nousukiitoon.

Kiitos ja näkemiin,
A y J